Kun kävin ala-astetta, niin englanti oli käytännössä ainoa vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tosin kävin hyvin pienessä koulussa. Ilmeisesti muut vaihtoehdot olisivat tarkoittaneet koulun vaihtoa.
Ne, jotka eivät syystä taikka toisesta koulusa aloittaneet kieliopintoja englannilla, niin miksi? Ja miten nyt jälkeenpäin tuntuuko että ratkaisu oli oikea vai väärä?
Asuin itärajan kaupungissa 1980-1990-luvuilla, joten otin venäjän A-kielenä. Mitään muistikuvaa siitä miksi näin tein ei ole; ehkäpä ympäristön hypetys oli syynä. (🎶OI SUURI JA MAHTAVA NEUVOSTOLIITTO🎶) 2
Aika hölmö valinta, koska koko kouluajan liikuin kieliopinnoissa siinä pikkuryhmässä joka venäjää opiskeli. Oppilasmäärä harveni vuosi vuodelta. Ei yhtään helpottanut sekään, että omat venäjän kielen taidot tasoittuivat 7-tasolle. Opettaja päätti oikein kehaista, kun vaihdoin lukiossa A-kielen englantiin ja kirjoitin YO-kokeissa C-venäjästä cum laudan.
Vieläkin hämmentää, kun muistelen lukion C-englannin oppitunteja (jotka olivat ihan mukavia pienryhmissä) ja A-englannin oppitunteja isommissa ryhmissä, jossa jotkut eivät siitä tajunneet pätkääkään siinäkään vaiheessa. Enklanti on iisiä.
Edit: Ainiijoo! Tunnistan nykypäivänä ehkä jotain venäjän kielen sanoja! Tai jotain! Saa viestittää, mutta paremman ja nopeamman vastauksen saa ehkä nopeammin jos katsot Wiktionarya. Tai jotain. Ruosteessa on sekin kielitaito.